torstai 3. heinäkuuta 2014

Oi voi...

Onpa viime päivityksestä kulunut aikaa, hups. Päätin Traconin asun heti Cosvisionin jälkeen, nyt on jo jopa jotain näytettävääkin.

Valitsin asun, jossa joutuisin ompelemaan jotain monimutkaisempaa, mutta saisin silti väkertää yksityiskohtia. Yksityiskohtiin pääsen ehkä joskus, sitä ennen pitää kaavoittaa ja ommella useampi vaatekappale tekonahasta.. Iik! Koko projekti menee nyt idealla "joko syteen tai saveen". On ainakin vielä runsaasti aikaa ryssiä ja tehdä uudelleen..

Paljon kuvia luvassa!


Asu on Aionista, Kahrun leather set. Löytyy ylioppilaslakkia, tikkitäkkiä ja minihametta.. kunnon poppitähtiasu niin kuin sain jo kuulla... :3 Pelottaa. Ompelurunsaissa asuissa kun kaiken pitäisi näyttää hyvin siistiltä ja en ole koskaan edes istuttanut hihaa. Hah.

Kuvassa näkyvä toppi ei edes ole lopullinen, eh.

Järkkärillä on vaikea ottaa selfieitä ja ilman mallinukkea voin lähinnä näyttää tällaisia wip-kuvia. Toppi ja takki on kaavoitettu, palat leikattu ja osaksi ommeltu yhteenkin. Testikappaleet näyttivät mukiinmeneviltä, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu... Rukoilen tekonahkajumalia että puhaltaisivat onnea tänne päin, sitä tarvitaan. Pahimmassa tapauksessa päälläni on tekonahkatakki, jossa en pysty liikuttamaan hihojani ja kaikki näyttää ihan hirveältä. Mut aseet on hienot..?

????


Koska ompeluosuus ei houkuttele, väkersin proppeja ensiksi. Aionissa nahkaa pitävät kaksi classia, assassin ja ranger(tämän asun ajoilta). Harkitsin kyllä ensin jättimäisen jousen rakentamista, mutta kuljetettavuus ja nopeus vei voiton. Tekaisin sitten tikarit! Jousen aika kyllä tulee vielä joskus.

Elite Reian Daggerzz

Ah, propit<3 Joskus teen vielä asun jossa ei tarvitse ommella mitään ihmeellisempää. Tikaritkin syntyivät lähes itsestään, mitä nyt Worblan työstäminen välillä meinasi viedä järjen. Tajusin muuten juuri, että näihin olisi voinut tuikata ledit.. hmm. Onnistuisikohan se vielä. Ei taida onnistua.

Onkivavan jämiä ja jotain muovia.. oO

Retkipatjaa ja softista!
Pohjat rakensin vähän siitä, mitä sattui löytymään. Näin pienissä propeissa yksityiskohdat olivat tärkeitä, mutta myös muoto. Luulen saaneeni ne pääasiassa oikein, hiukan pyöreämpää tuli. Myöskään ihan symmetristä en edes alkanut tavoittelemaan, siihen olisi päässyt vain valamalla.



Miljoona osaa ja vielä miljoona lisää. Nopeasti laskettuna yhteen tikariin piti leikata 123 erillistä osaa ja siihen ei ole edes laskettu mm. koruosia ja reunuksia, joihin tuli useampi kerros Worblaa. Hetkeen ei tee mieli leikkiä Worblalla..

Ja koska perfektionismi..

Anteeksi, en omista vieläkään kuumailmapuhallinta
...oli pakko muotoilla kaikki saumat siisteiksi. Sähkökolvi, Kisun paras kaveri<3 Hioin myös Worblaa ensimmäistä kertaa ja sekin toimi. Lisää työvaiheita... En vain siedä rumia saumoja ja Worblaan niitä tulee, varsinkin pikkuruisissa yksityiskohdissa.


Tadaa! Ei malttaisi päästä jo maalausvaiheeseen, mutta ei kaikkea kivaa kerralla. Ensin ilkeät ompelujutut ;_; Koska Aionissa(kin) aseet ovat ihan yli-isoja, koitin tehdä näistä edes vähän pelin skaalan mukaiset. Ne näyttää miekoilta tikareiden sijasta.. Näkyypähän kuvissa.

Olisipa enemmän näytettävää, mutta seuraavaksi on vuorossa pahamaineinen hihojen istutus. Wish me luck..  Voi olla että joudun tekemään koko takin uudestaan.

 Taisin myös luvata liittyä gijinka-ryhmään Traconin lauantaille, mutta sen asun kimppuun käyn kun tämä on loppumetreillä. Peruukki kyllä saapui tällä viikolla ja se on ihan sikasöpö<3 Nostalginen Pokémon-asu luvassa.

-Kis


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Haaveet, tavoitteet ja kehitys

Heipä hei! ajattelin kirjoittaa tällaisen haave/tavoite-postauksen selvittääkseni itsellenikin muutaman asian. Cosplay on harrastus, jossa mennään jatkuvasti eteenpäin. Uusi asu on aina harppaus uusiin kuvioihin. Uudet tapahtumat tuovat uusia kokemuksia ja uusilta tuttavuuksiltakaan ei ole helppo välttyä. Päässäni pyörittelen koko ajan ajatuksia, mitä cosplay minulle merkitsee ja miten haluan jatkaa tämän harrastuksen parissa tulevaisuudessa.

En muista tarkalleen, milloin Y'shtolan suunnittelu alkoi. Muistan katselleeni 2014 alkuvuoden coneja yrittäen päättää itselleni deadlinea. Olen todennut että deadline on pakko olla.  Yukicon esimerkiksi oli listalla, mutta jotenkin päädyin Frostbiteen. Sain kun sainkin asun valmiiksi muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta itse conikokemus jäi cosplayn osalta valjuksi. En ollut joko täysin tyytyväinen asuuni tai se ei ollut tarpeeksi rakas itselle, en osaa sanoa. Elin oli eri juttu, se vaati niin monen tunnin työpanoksen ja menetettyjä tunteja yöunista, kun en vain osannut olla miettimättä sitä. Aherrus palkittiin ja osasin Cosvisionissa olla ylpeä tekeleestäni.

Palo cosplayhin oli syttynyt. Minä saatan olla hyvä tässä. Pystyn tekemään erikoisempiakin pukuja, jollaiset minua eniten kiinnostavatkin. Miksi ihmeessä en aloittanut cosplayta jo vuonna 05, kun ensimmäisiä pukujani suunnittelin?? Tuntuu vielä siltä, että joudun ottamaan todella suuria harppauksia päästäkseni määränpäähän. Yritänkin nyt listata asioita, joita yritän pitää mielessä suunnitellessani uusia pukuja ja vähän kaikkea muutakin.

Kuvituksina asuja vuosien varrelta, joita olen jossain vaiheessa suunnitellut tekeväni :D Voi voi..

1. Teen pukuja, joita haluan tehdä ja joista voin olla ylpeä.

Eihän kukaan kai tahallaan valitsisi hahmoa tai asua, jota vihaa? Tarkoitan tällä sitä, että jos haluan tehdä asun, niin kyllä minä sen todella yritän toteuttaa ja parhaani mukaan. En ole uskaltanut paljastaa näin "julkisesti" tulevia cosplay-suunnitelmiani, sillä kenen tahansa silmään ne näyttäisivät hyvin kunnianhimoisilta. Lopputulos ei ehkä ole ihan täydellinen kopio, mutta voin sanoa olevani siitä ylpeä. Elin on loistava esimerkki. Nauroin itsekin, että kuka hölmö tuollaisen designin edes valitsisi. Valmiissa asussa on useampikin kohta, jotka taitavampi cossaaja olisi tehnyt paremmin, mutta minulle se oli tärkeä virstanpylväs niin aikaisessa vaiheessa harrastusta. Tulevaisuudessa toivon pitäväni saman innon aina isompiin projekteihin. Jonain päivänä se tultasyöksevä asu ledeineen ja leijuvine proppeineen näyttää myös täydelliseltä, sen lisäksi että sain sen tehtyä.


Satiinihirvitys


2. Kavereita ei unohdeta

Cosplay olisi todella mälsää yksin :( Tulen varmastikin änkemään itseni jokaiseen kavereiden ja tuntemattomienkin järjestämiin ryhmiin, jos ne ovat pitämistäni sarjoista. Tärkeintä on kuitenkin kavereiden kanssa cossaaminen ja cosplaysta innostuminen. Hieman ujona ihmisenä olen monta kertaa kironnut kyvyttömyyttäni mennä vain juttelemaan ihmisille, joiden cosseista pidän. Haluaisin kovasti tavata uusia tuttavuuksia ja cossikavereita. Arvostan kovasti kaikkia, jotka Desussakin tulivat höpöttämään ja nyt kaduttaa, etten pyytänyt nimeä/cossivua tai muuta vastaavaa.


J-musiikki oli pop!


3. Uuden oppiminen

Vaikka nyt kiroankin, että päätin ottaa ompelupainotteisemman cossin, niin uskon että lopussa kiitos seisoo. En halua hienojen asujen kaatuvan siihen, että yksi osuus on ihan hirveän näköinen. Haluaisin kokeilla kaikkia mahdollisia eri tekniikoita ja pyrin varmasti valitsemaan asuja niin että jokaisessa on jotain uutta. Ensimmäiset yritykset eivät välttämättä ole hienoimpia, mutta seuraavassa projektissa on ainakin perustiedot hallussa. Aina käsitöitä harrastaneena ihmisenä on tullut opittua yrittämisen ja soveltamisen merkitys..

Tekniikan lisäksi haluaisin oppia tuomaan asuni esille paremmin. Poseeraukset... nuo pahat pahat jutut, joiden vuoksi peilin edessä pitäisi ehkä viettää kauemmin aikaa. Tunnen tekeväni vääryyttä hyville valokuvaajille poseerauskyvyttömyydelläni. Kun koskaan ei ole tarvinnut miettiä, mistä kulmasta ja missä asennossa näyttäisi parhaalta, niin sellaista ei ole tullut opeteltuakaan.

Esiintyminen, joo. Katsotaan tätä sitten vaikka vuoden päästä uudestaan. :D

...


4. Kilpailut

Yksikertaisesti, haluan ottaa joskus osaa kilpailuihin. Suomen cosplayn taso nousee koko ajan ja lavalla näkyy yhä useampia asuja. Haluan joskus viedä lavalle todella kauniin/komean/yksityiskohtaisen/simppelisti hienon asun. Suomessa olisi potentiaalia vieläkin loistokkaampiin kisoihin (mikä kyllä nostaisi omaa kynnystäni nousta lavalle vielä enemmän.) Kaksi kertaa Hall Cosplay -kisoihin joutuneena valittuna uskon tekeväni jotain oikein. Ehkä puolen vuoden päästä uskon tehneeni asun, jolla uskaltaisin tarkoituksellisesti osallistua kisaan. Kaiken täytyisi kuitenkin olla täydellistä, sillä kisailemaanhan mennään voittamaan sen shown lisäksi ;> Toisaalta ajatus on hyvin abstrakti, minähän olen harrastanut vasta niin lyhyen aikaa..

Tein jo proppiakin: A City with no People


5. Harrastuksen kehittäminen

Hyvin hämärä käsite, mutta esimerkiksi Jenkkien CMV:eitä katsellessa iskee sellainen tunne, että joskus vielä täälläkin. En malta odottaa, miltä suomen cossiskene näyttää vaikka viiden vuoden päästä. Heroes of Cosplay:ta katsoneena(joo, onhan siinä tekodraamaakin) toivon kuitenkin, että draamalta vältytään ja tässä harrastuksessa säilyy se into ja hauskuus. Että jos vaikka ei anneta kusen nousta hattuun. Yritän itse antaa hyvän kuvan harrastuksesta ja pysyä positiivisena ja kannustavana.  Vaikka joskus syynäänkin asujen yksityiskohtia liian tarkkaan.. se johtuu vain siitä että niin tekisin omalle asulleni, anteeksi.

Tähän oli pöksyt valmiina.. ja sulat!


6. Itsensä voittaminen

Tähän pyrin. Ensimmäisessä cossissa se tuli siitä, että sain asun valmiiksi. Toisessa cossissa oli ilonsekaisia tuntemuksia vähän kaikesta, mutta lopputulos oli se juttu. Olen kaikissa harrastuksissani aina pyrkinyt täydellisyyteen vähän liiankin rankasti ja ilo on huvennut. BJD:ni eivät saa uusia vaatteita, koska siistin lopputuloksen saaminen on ihan pirun vaikeaa. En ole moneen vuoteen piirtänyt aktiivisesti, koska en ole jaksanut harjoitella tarpeeksi. Cosplay tuntuu jotenkin luonnolliselta oppimispolulta. Haaste on voitettu, kun asu on valmis. Ison päämäärän eteen nähdään valtava määrä työtä, mutta valmis cossi palkitsee runsaasti. Vieläkin ihmettelen, mikä eri hahmojen asujen toistamisessa on niin addiktoivaa. Olen jo suunnitellut asuja ensi vuodellekin, koska tieto tulevista haasteista innostaa, mutta myös rauhoittaa.

Olen jo voittanut itseni, kun vihdoin pääsin tämän harrastuksen alkuun ja löysin oman juttuni<3 Aina voi silti parantaa ja olen innoissani, kun voin jakaa harrastuksen myös muiden kanssa.

-Kis


P.s. En todellakaan unohtanut kermaista kastiketta liedelle tämän kirjoittamisen ajaksi...


lauantai 14. kesäkuuta 2014

Hypecon

Koska en millään haluaisi jatkaa topin kaavoittamista, kirjoitan muutaman sanasen tänään pidetystä Hypeconista. Viime vuonna kävin conissa lähinnä pyörähtämässä ja katsomassa cosplay-esityksen, tänään pyörimme paikalla vähän kauemmin. Seuranani olivat ihanat Chuiga ja Meital.

Hyvinkäällähän tämä siis pidetään ja kun matkaa paikalle on se kymmenisen minuuttia, niin miksi ei. Alkuperäinen tarkoitus oli osallistua cosplay-esitykseen pupulla ja päästä käyttämään se vielä proppien kanssa lavalla. Autoa ei vaan ollut käytettävissä, niin kulku conipaikalle olisi ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Heitin siis päälleni vähän hämäystä ja leikin söpöä.

Chuiga ei arvosta :<


Avajaiset kestivät huikeat viisi minuuttia ja ennen seuraavaa ohjelmaa palloilimme ympäriinsä myynti- ja kirppispöytiä katsellen. Huone, tai parvi, jota luennoille käytettiin oli vain jotain aivan hirveää. Ennen kahvilana toiminut parvi oli keskellä todella aukeaa tilaa. Asiaa ei myöskään auttanut se, että viereistä hallitilaa remontoitiin samalla ja ilman mikkiä puhuneet luennoitsijat jäivät porausmelun alle. Ei kiva.. Meillä oli tarkoitus mennä kuuntelemaan useampikin ohjelma, mutta päätimme toisin.



Ensimmäinen meidokahvila-vierailu! Koko päivä tuntu kuluneen hirveän nopeaa, taisimme vain höpöttää kaikesta mahdollisesta ja koko tapahtuma kyllä tuli arvosteltua mokkapalojen strösseleistä vessan rikkinäisiin lukkoihin. Pikkuconejahan ei saisi verrata isompiin, mutta Hypeconilla on vielä muutama asia opittavana. Ensi vuonna sitten! Osaan asioista voivat kyllä vaikuttaa vain kävijät.


Ensimmäiset sushini söin myös tänään. Olenpa huono harrastaja :< Miten ihmeessä ne sushit pitäisi syödä yhdellä haukulla, ei mulla niin iso suu ole.

Ja niin, kannoin kameraa mukana koko päivän ihan vain kuvatakseni vähän tapahtumaa ja hienoja asuja. Päivän päätteeksi ainoat cosplayt mitä muistikortille tarttui olivat esityksestä ja kisasta. Olen varmaan vain liian nirso. Desuconissa ehti jo tottumaan että joka toisella oli cossi päällä. Asujen sijaan kuvasin sitten jotain ihan muuta, harmikseni pari söpöä yksilöä ehti kyllä vilahtaa karkuun.

Raitaa, palloa, pehmoa ja itsetehtyä!

Reppumuotia Hypeconista 2014!

Kulutimme aivan liian monta euroa yhden myyntipöydän nopanheittoon, josta olisi voinut voittaa hienoja palkintoja. Saimme mm. Naruto-tarroja ja ruman räpättävän koiran. Tarrat luovutin eteenpäin muutamalle pienelle merirosvo-tenavalle. Pikkuiset saattoivat arvostaa niitä enemmän.

Cosplay-esitys. Niin, tuota. En ole vielä tajunnut omien hahmojen ideaa tällaisissa esityksissä. Jos omia hahmoja ei olisi sallittu, esityksessä olisi näkynyt enemmän yritystä. Täysin ostettu asukokonaisuus toimii Doctor Who:n kaltaisissa sarjoissa. Omalla hahmolla se olisi sama, kuin pukisit arkivaatteet päälle, kävelisit lavalle ja kutsuisit sitä cosplayksi. Samaa nipotin viime Hypeconin esityksestä ja tulen mainitsemaan vielä seuraavastakin. Oonks ilkeä ;_; Mielelläni katselisin mahdollisimman tasokkaita esityksiä. Myöskin kommunikointi ja esityksen/poseerauksen pituus lavalla oli vähän hakusessa.



Kisan osanottajat. NANA-basistin hiukset oli hienot ja Snow oli jätti :o  Jos joku haluaa itsensä linkitettävän, heittäkää kommentilla.

Kilpailussa oli vähän kaikennäköistä ja olen onnellinen, että myös erilaisella hahmolla voi voittaa. Lisäkilpailijoiden valitseminen kävijöiden seasta oli myös hyvä idea, saatiin enemmän hahmoja lavalle ja monipuolisuutta. Sitä ei kyllä paljastettu, että  kenet oli napattu mukaan vasta paikan päällä.

Voittajat ja kunniamaininnan saaneet. Muumien noidalle tuli 1. sija, Hyvinkäällä ollaan nostalgisia :3

Muut menot kutsuivat cosplay-ohjelmien jälkeen ja conikin oli jo alkanut pakkailemaan itseään. Hyvin lyhyeltä tuntui päivä, hyvässä seurassa vielä lyhyemmältä. Conihuuma ei kuitenkaan vielä laskenut joten kai se on pakko jotain keksiä ennen Traconia. En olisi ensimmäisen asun jälkeen helmikuussa uskonut, että näin paljon tulee suunnitelmia... Addiktoiva harrastus.

Traconin asua en vielä paljasta, ehkä sitten seuraavassa wip-postauksessa. Luvassa tekonahkaa ja hattu. Sitä odotellessa, adios!

-Kis