tiistai 4. marraskuuta 2014

Jotain, jotain on tehty!

Lokakuu oli kyllä vuoden hektisin kuukausi ja cossi eteni lähinnä ajatustasolla. Oli autokoulun toinen vaihe, pääsykoe kouluun ja taloyhtiökin vielä vaihdatti liettä ja pönttöä. Nyt on onneksi suurin osa ohi ja cossia ehtii tekemään ainakin siihen asti, kunnes pääsykoetulokset tulevat.
Sitten voidaankin mahdollisesti pakkailla ja miettiä, olisiko Pääkaupunkiseudun cosplay -yhdistyksessä kivaa porukkaa, hih.

Seuraava cossi on siis WoWista blood elf warlock. Valitsin asun, koska ajattelin että livenä se näyttäisi mahtavalta. Toivotaan! Tilasinkin heti haltiakorvat tätä varten, mutta niiden laatu on sen verran kyseenalainen ja pituuskin liian lyhyt, että teen varmaan itse. Piilareidenkin kohdalla laatu oli samaa sorttia ja niitä ei pysty pitämään.. huoh. Jos joku tietää nätit, intensiiviset vaaleanvihreät piilarit, olisin iloinen suositteluista :3



Asun materiaaleiksi ostin violettia(hiukan vääränväristä kylläkin.. mutta kun se on nättiä..) kangasta, punaista mokkajäljitelmää ja kirpparilta vanhan ruskean nahkatakin. Takin paloittelu on vielä meneillään ja vähän pelkään että materiaali ei riitä, mutta sitten varmaan vain metsästän toisen...
Ja niin, Biltemasta lähti myös mukaan jumppamattoja pari pakettia.

Takki oli kokoa SUURI. Tai minä olen vain pieni...


Yritin valita "taisteluun sopivia" materiaaleja, jotka eivät ihan hohkaisi uutuuttaan. Kaikki vaatekappaleet ja armorit tulevat kyllä kokemaan kovia, kun yritän saada niistä kuluneemman oloisia. Reikiä sinne tänne ja nirhautumia. Vähän kuivuneita veriroiskeita...

Ensimmäiseksi aloin tekemään päähinettä/huppukaulusta. Nopea proto syntyi retkipatjasta ja maalarinteipistä.

Ei, en ole kaunis.
Hupun armoriosat ovat pelissä sen verran mielenkiintoisen muotoisia, että vähän jouduin säätämään. Siinä missä pelissä jokin muoto on vain tekstuurissa muttei itse 3d-mallissa, livenä muodot joutui oikeasti veistämään. Olen kuitenkin tyytyväinen, mitä nyt hupusta tuli aika massiivinen.

Tykkäsin työstää EVA-foamia niiiin paljon. Siinä missä Worbla on rypylyistä ja turhauttavaa muotoilla jatkuvan uudelleenlämmityksen takia, foam ja Dremel olivat niin kätevä yhdistelmä. Ja se, että pinnasta tulee sileä!<3 
Päätin tehdä hupun kokonaan foamista ihan vain senkin vuoksi, että Worblasta tehtynä se olisi ollut kova, painava ja terävä...

Maski on hiukan vinksallaan löysän kuminauhan vuoksi, etuosan kuuluisi istua kasvoja ja leukaa vasten eikä roikkua suorana...



En ole vielä keksinyt, millä aineella foamin koloja saisi kätevimmin paikkailtua.. Maskin etuosa kun pitäisi saada sileäksi ja kaikki kokeilemani tökötit vain joko irtoavat, eivät hioudu tai ovat liian joustamattomia..

Mutta tukalat päähineet ftw.


Aseeksi valitsin staffin nimeltä Illumination. Värit sopivat mielestäni yhteen itse armoreitten kanssa ja siihen saa laitettua valojakin!


Miehekkeen avustuksella koodailinkin jo hieman ja sain tehtyä "valo-ohjelmani" lähes valmiiksi. Kivet tulevat hohtamaan ensin punaiseksi, sitten oranssiksi ja punaisen kautta sammumaan. Hiukan saatoin innostua näistä härveleistä ja mietin, että mihin asuun saisi laitettua monimutkaisempia valoja tai muuta härpäkettä... Tähän projektiin kuitenkin riittää yksinkertaisempi.

En ole ihan varma, tulostinko malliaseen hiukan isona, mutta jättejähän ne aseet yleensä mmo:issa on u_u;;

Eilinen päivä kului yläosan kaavoittamiseen ja sainkin sen melkein valmiiksi, jes! Ilman sovitusnukkea kaavoittavana muutama turhautumisen hetki tuli. Maalarinteippi ei lähtenytkään ihan niin helposti ihosta.. Ruma prototyyppi kuitenkin syntyi laatikonpohjalta kerätyistä kankaista. Reissun ja viimeistelyn jälkeen voin aloittaa ihan oikeaa.

Tänään viuhahdan Tukholmaan risteilylle ja huomenna yritän etsiä puuttuvan karvakankaan. Jos vaikka Ruotsissa iskisi onni, Suomen puolelta kun ei oikein ole löytynyt sopivaa. Pitkäkarvainen tummanharmaa/ruskea kangas, tse tse.

;_;

En vielä tiedä mihin coniin tämä ehtii, jos mahdollinen muuttorumbakin pitää uudenvuoden aikoihin tehdä. Yuki olisi tietty tavoite, mutta koska tämä ei päädy kisaan niin ei sillä niin väliä. Frostbiteen sitten viimeistään.

Kiitokset lukemisesta ja myös kiitokset uusille seuraajille :3
Seuraavaan kertaan~

tiistai 16. syyskuuta 2014

Seuraava asu, suuruudenhulluus ja kisakynnys

Heipä hei taas! Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen kyllä heti tuon edellisen jälkeen, mutta eihän sitä nyt täysin voi spämmätä muiden lukuluetteloita... Tälleen seuraava päivä käy hyvin. Huomenna vietänkin hauskoja synttäreillä homehtumalla töissä 13 tuntia...


Olen päättänyt Traconin asua seuraavan puvun jo aikoja sitten. Suunnitelmissa on Gul'dan's Regalia, eli warlockien armorisetti World of Warcraftista. Viimein pääsen cossaamaan lempi-mmo:stani!  Asekin on jo valkattu.


Puku siis näyttää pelissä tältä. Wowissa on se hyvä puoli cossaamiselle, että yksinkertaistettujen grafiikoiden vuoksi asuihin voisi itse lisätä monimuotoisuutta ja yksityiskohtia. Esimerkiksi tämän asun hameosaan voisi tehdä vaikka ja mitä, eikä se todellakaan näyttäisi noin lättänältä. Lisäksi pääsisin kokeilemaan oikean nahan työstämistä, koska suunnittelin metsästäväni kirppareilta vanhoja nahkatakkeja tms.

MUTTA.

Sitten iski kisakärpänen. Paha, paha kisakärpänen. Myöskään tekemisenpuutteeseen ei yhtään haittaisi, jos conipäivänä voisi hengailla bäkkärillä hermoillen.. Vähän kisaskeneä Hall Cosplay -kilpailuiden kautta nähneenä se ei ole ihan niiiiin hirveä kokemus.

Mitä nyt paniikkitaso nousisi, jos olisi oikeasti ilmoittautunut kisaan ja tehnyt pukua sillä silmällä. Kaikissa muissa puvuissani olen päästänyt muutamat virheet läpi, ajatellen että ei ne kuitenkaan mene kisaan. Köh..

Ja niin aloin miettimään, onko tämä asu tarpeeksi monimutkainen, että sillä uskaltautuisin kisaamaan. Kisapuvussa yrittäisin tottakai panostaa ennenkaikkea laatuun. En halua kuitenkaan tehdä mitään hirveän tylsää, koska itse rakastan monimutkaisia överiasuja ja sellaisia haluan tuoda Suomen cossisceneen. Vaikka ammunkin itseäni jalkaan suunnitellessani jotain ihan överivaikeaa, en taida olla tyytyväinen ennen kuin asu lentää ja syöksee tulta.

Tein tällaisen hienon kuvan, joka kuvaa sitä tunnetta kun näen todella upean monimutkaisen asun:

Taustalla miehekkeen ottama upea valokuva :3


Seuraavat asuvaihtoehdot ovat kuitenkin jo jopa minun suuruudenhulluudelleni liikaa ja olen niitä harkinnut korkeintaan sinne vuoden 2016 Cosvisioniin. Mahdollisille mahtaville cosplay-kunniavieraille nyt tottakai haluaa näyttää hulluja yrityksiä.. Ehkä sitten taidotkin olisivat kehittyneet. Myöskin vajaan neljän kuukauden aika tuntuu vähän lyhyeltä jonkin todella vaikean väkertämiseen.

Kirjoittaessani tätä olen kyllä tullut siihen tulokseen jo nyt, että kyllä tuon ylemmän tasoinen asu olisi ihan tarpeeksi monimutkainen. Äh ;_;

Nyt kun mainitsin suuruudenhulluuden, voin samalla näyttää ne armorit, joihin olen rakastunut.  Toinen on kaunis, hassu ja siinä on yksisarvisia! Ei voi olla mitään mahtavampaa.


Katsokaa sitä ;_; Mitä nyt näyttäisin kaikessa lyhykäisyydessäni lähinnä kääpiöltä joka yritti näyttää haltialta, mutta ehkä yksisarvis-olkasuojus ja sarvikorut antaisivat anteeksi. Tulevaisuudessa sitten, kun olen kasvanut vähän pituutta... Armori on muuten 4.5 Abyss Set, Aionista myöskin. Korealaiset konseptiartistit eivät kyllä tajua mitään toimista armoreista, koreudesta kylläkin.



Tyranden uuden Heroes of the Storm -version löysin ihan vasta, mutta siinä jokin iski niin kovaa. Armorit ovat nätit, värit ovat nätit(valkoiset armorit jotenkin vetävät puoleensa) ja se on ikoninen, mahtava hahmo. Tahtoo! Tässäkin olisi kuitenkin niin paljon tekemistä ja haluaisin tehdä kaikein juuri täydellisesti, kunnioittaen hahmoa ja designiä. Yritin jo miettiä, miten tehdä hohtava pöllö valamalla se ledien kanssa jostain kirkkaasta muovista.. Siitä ajatus karkasi mahdolliseen esitykseen, johon voisi vaikka animoida taustavideon lentävästä hologrammilinnusta. Siis mitä, aivot, lopettakaa ajattelu ja auttakaa näiden realistisempien asujen kanssa! >>

Tyranden tämä versio on kuitenkin jotain, minkä haluan tulevaisuudessa tehdä. Siihen tarvitaan vain kunnolla aikaa ja muutamat uudet kikat. Joskus<3

Niin tota, nykyhetki


Merkinnän pointti oli? Kisaamaan olisi pieni hinku, mutta pitää olla realistinen ajan ja taitojen kanssa. Suunnitelmia pitää kuitenkin olla ja jotain, mihin tähdätä. Voi olla että näette minut lavalla jo ehkä ensi vuoden alussa, voi olla että ei. Olen vain onnellinen, että löytyy tukea muilta, jotka uskovat minun siellä pärjäävän.

Esityskisat olisivatkin sitten aivan eri juttu. Esityksen suunnittelu olisi ihan kiinnostavaa, mutta en ole varma haluaisinko ryhtyä siihen yksin näin aluksi. Nämä mmo-hahmot ovat myöskin vähän hankalia taustatarinoiden puolesta, joutuisin varmaan vaihtamaan lähdemateriaalia. Ääks.

Onneksi esitys ei ole ihan ajankohtainen. En kuitenkaan voi luvata mitä ensi vuonna tapahtuu. Cosplay-harrastukseni on muutenkin edennyt niin hassua pikareittiä, että en itsekään tiedä mihin se vielä johtaa.


Ja täysin toiseen asiaan! Popcult Day kiinnostaisi, kun on lähelläkin, mutta en tunne ketään joka sinne olisi menossa. Muita yksinäisiä?

Kis kiittää ja kuitta, pahoitellen hassua tekstiä




maanantai 15. syyskuuta 2014

Tuska, tuskaisempi, Tracon 9


Conikisulle ei enää mahdu korviksia toiseen korvaan


No ei vaan.. Koko kroppa kyllä särkee, mutta tapahtumasta jäi positiivinen fiilis silti! Viimeksihän kävin Traconissa vuonna 2005(?) ja oli hiukan eri meininki. Nyt ehdin jo kiroamaan koko tapahtuman ensimmäisen viidentoista minuutin aikana, kun joutui jonottamaan lippuja, sitten sisälle ja lopuksi vielä narikkaan... Yh.

Lauantai

Matka alkoi väsyneissä merkeissä Hyvinkäältä, josta matkasimme taas (aivan mahtavassa seurassa<3) kohti conipaikkaa. Jätin automatkalle pukematta takin, koska se ei ole kaikkein mukavin asia päällä. Menomatka kului jotenkin todella hitaasti, enkä ollut vieläkään conifiiliksissä. Se fiilis ei muutenkaan oikein saapunut conin edettyä.

Tamperetalolla oli _niin paljon ihmisiä_. Kun Desussa ajattelin, että ompas populaa, niin eihän se ollut vielä mitään! Taidankin tykätä enemmän noista pienemmistä coneista. Saatuamme vihdoin käsiimme cosplay-kisan paikkaliput, oli vihdoin aikaa hengähtää. Myyntisali tuli kierreltyä ja kuvauspisteellä pyörähdettyä. Onneksi koko viikonlopun ajan vallitsi hyvä ilma, eihän Tamperetalossa sisällä olisi mitenkään pystynyt viettämään koko conia. Kaikenlainen häsellys käytävillä häiritsi liikkumista ja siellä ei vain tehnyt mieli olla.

Seurueemme shoottailikin sitten alkupäivästä pukuja lammen ympärillä, josta löytyi sopivia piilokoloja ninjoille. Sain itsekin sitten muutamat hyvät kuvat asusta, kun annoin kamerani Meitalin käsiin ja yritin näyttää fiksulta. Fiksulta näyttäminen ehkä vähän jäi, mutta kuvia merkinnän lopussa...

Kiitokset muuten niille muutamalle, jotka tulivat moikkaamaan! Oli kiva nähdä, että blogiani lukee ihan oikeat ihmiset ;3 Ja oli ihan kaauhean ihana kuulla pariltakin ihmettelyä, miksi en ollut Hallissa. Kiitos!

Taisimme lähteä jossain vaiheessa sitten kirjautumaan hotellille. Koko päivän cossini kengät vaivasivat, korkkareita ei ole tarkoitettu minun vammajaloilleni.. Hotellilla vaihdoin tennarit jalkaan ja ajattelin säästää varvasparat vaihtamalla cossikengät jalkaan vasta conipaikalla.
Mukava cossi ja pah.. :D  Chuiga ja Meital vaihtoivat jo puolisiviiliin, itse jätin cossin päälle kun huomenna olisi eri puku.

Todella nopeasti kyllä unohtuu mitä tapahtui.. Seuraavaksi oli varmaan ihan cossikisa. Olin ihan täpinöissä Fukan ja Rorunen puolesta, mutta totta kai yleinen taso kiinnosti myös. Nappasin mukaani Traconista varmaan isoimman kisakärpäsen ikinä... Siitä myöhemmin lisää.

Voitot menivät ihan oikeisiin osoitteisiin ja Suomea lähtee edustamaan rakkaus ja söpöys. u_u

Kisan jälkeen hipsimme syömään ja hotellille. Väsy tuli nopeasti ja ai että oli ihana nukkua se päälle kahdeksan tuntia. Unissa saattoi olla jotain coniteemaa.

Sunnuntai 

Hidas ja rento herätys. Hotelliaamupala<3 Olin kuitenkin unohtanut pakata mukaan sukat... ja housut. Noh, Karaurin pöksyt käy ihan siviilissäkin. En vaivautunut liimailemaan kulmia tällä kertaa, niin meikkauskin sujui nopeasti. Sain bindinkin päälle ihan itse! Se kyllä alkoi sattumaan loppupäivästä niin paljon, että kävin sniikisti vessassa ottamassa pois.

Conipaikalle taas, ensiksi lippuja cossikisaan ja sitten pientä mietintätaukoa. Törmäsin demoniposseeni juuri sopivasti, kun ohitse kulki maailman söpöin Peach Maki. Kuvaushetki! Uskon, että kuvista tuli todella edustavia u_u. Niitä ehkä latailen, sitten kun käsiini saan. Cossien puolesta en kyllä koskaan jaksaisi tehdä näin simppeliä pukua kuin Karauri, ellei se meinaisi parasta ryhmää :3

Sniikit pikkudemonit on parhaita


Lisää myyntisalikiertelyä seurasi ja ostin kultaisen nallekuution. Saatan ripustaa sen autoon, jos kehtaan. CFT:n kuvauspalvelua tuli myös kiusattua kolmeen otteeseen conin aikana. Vakavia kuvia seuraa..

Aika kului koko conin ajan tosi nopeasti, vaikka tekemistä ei oikein ollut. Nyt kun olen nähnyt tämän hengauspuolen, pitää varmaan suunnitella seuraavaan coniin ihan oikeaa tekemistä. Kavereita on kiva kuvailla, jos joku minut kuvaajaksi haluaa :3 Yukiin/Frostiin on kuitenkin ehkä jotain muuta suunnitelmissa.

Taidekujalta kävin nappaamassa mukaan pinkin alpakkakorun ja pöllötarroja, harmi että Supernaturalin hahmot olivat vissiin loppu yhdestä toisesta.. Ne olisivat päätyneet tuliaisiksi.

Ja taas oli cossikisan vuoro! NCC:tä taas katselin mielenkiinnolla, vaikka vain osa esityksistä jäi mieleen. Omaa suosikkia ei oikein noussut, vaikka herra Tsumugu  Kill la Killistä olikin hupaisa hassun proppinsa kanssa. Esityskisan puolesta en osaa sanoa mitään, oma lemppari ei edes sijoittunut. En ole ihan varma oliko uusi tuomarointisysteemi oikea sitten, vai omaanko huonon maun.

Haikea fiilis kisan jälkeen, kun heti piti lähteä matkaan. Tässäkö se oli, parin päivän kiireinen pyrähdys ja kavereita ei ehtinyt kunnolla edes moikkaamaan. Cossi tympi ja Tamperetalo tympi, mutta onneksi seura pelasti. Vähän hassu coni. Harmittaa, koska nyt conikausi on ohi ja seuraavaa saa odottaa useamman kuukauden. En ole valmis pitämään hiljaiskautta niin kauaa... Suomi ja tyhmä talvi.

Kotia päästyäni römähdin vain sängylle katselemaan leffoja, vaikka mieli olisi tehnyt jo katsoa kuvat läpi ja selata internetistä vielä lisää. Halusin kuitenkin, että se pieninkin conihuuma kestäisi pidempään. Onneksi on aina suunnitelmat tulevasta :3

Kahrun Leather Set, AION




Puipui, pääskää conikrapulasta yli, en malta odottaa lukea muiden merkintöjä!

-Kis

P.s. Ensi merkinnässä sitten kisahumusta ja mietintää tulevasta asusta.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Loppusuora!

Rakas päiväkirja,

Tämä viikko on ollut raskas ja kaikenlaiset tunteet onnesta pettymykseen on koettu. Kuitenkin nyt, kun asua on kokeiltu päälle kokonaan se vaikuttaa ihan hyvältä. Se ei edes ole niin tylsä kun oletin!
Niin vähän enää tehtävää jäljellä että jätän kaikki varmaan viimeiseksi päiväksi ja paniikissa suharoin kasaan...

Murrr


Hanskat olivat siis viimeinen osa ja niitä kirosin, oi niin paljon kirosin muutaman päivän. Ompelukoneeni ei suostunut tikkaamaan varsia kasaan, joten käsinompeluksi meni. Niistä tuli rumat ja toisesta ihan erikokoinenkin, mutta ihan sama :D Ihan liian vaikea kaavoitus toteutettavaksi puolessa tunnissa, mitä siihen ehkä käytin. Seuraavassa cossissa sitten mihin hanskat joudun toteuttamaan.. voi olla etten hetkeen sellaista valitse.

Ja ei ne valkoiset yksityiskohdat edes näy. Vielä pitäisi vuorihanska ommella kiinni jos jaksaa, juuri nyt ei oikein inspiraatiota löydy.


Ostin maailman tuuheimman peruukin tähän, tai siltä se vaikutti. Kuitua lähti toooodella paljon ja vähän harmitti saksia nätti peruukki, mutta tätä väriä ei muussa mallissa löytynyt.

Olemattomilla kampaajantaidoillani yritin saksia siitä lyhyen polkan..

Feat. t-paita joka sai osumaa peruukkikuidusta...

Peruukki ennen lämpömuotoilua. Ei se nätein ole, mutta passaa. Kunhan kukaan ei katsele tai kuvaa takaraivoa. Meni ihan plörinäksi nämä viimeiset hommat kun ajattelin ettei koko cossista kuitenkaan mitään tule ;_;

Mutta kyllä olen ihan tyytyväinen kokonaisuuteen. Vielä pitäisi keksiä jokin "tissiratkaisu", koska toppi on niin avonainen. Olkaimia joutuu ainakin lyhentämään.
Päällä asu oli kyllä yhtä niin hiostava kuin arvelinkin, yh. Onneksi takin sentään saa pois jos siltä tuntuu. Olkapääpanssareiden paino vetää hihoja ja takki on päällä hyvin tönkkö sen vuoksi, mutta kunhan vain pysyisi kasassa. taitaa jäädä erikoisimmat poseeraukset välistä. Vähän kuin olisi taas Elin-armori päällä, sen verran rajoitettu liikkuminen.
Yritin ottaa kokokuvaa, mutta ainut mitä sain oli ruutu vahinkovideosta...

Peilin kautta on vaikea kuvata ja kaksoisleukoja välttää :3


Meikkiä kokeilin tänään myös ja taidan päätyä violetteihin piilareihin. Peruukkikin mätsää vyön "nenäliinan" kanssa juuri niin hyvin kuin toivoinkin<3

Tässä vaiheessa pistän tänne haasteen. Haastan kaikki blogini lukijat jotka Traconissa minut bongaavat moikkaamaan! :3 Itse en koskaan uskalla mennä juttelemaan kellekään vaikka kuinka tykkäisin heidän cosseistaan, tai lukisin blogeja, mutta ehkä se toimii näin päin.

Vieläkin harmittaa kun en pyytänyt parin ihmisen nimeä tai blogia/FB-sivua, joiden kanssa olen coneissa höpötellyt...

Sunnuntaina päälle päätyy aika varmasti demonipoika Karauri. Yritän panostaa helpon cossin kanssa kuvien napsimiseen ja ehkä pieneen videoonkin. Katsotaan..

Traconissa tavataan!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Tuota tuota...

Traconin cossi valmistuu pikkuhiljaa ja enää puuttuu hanskat ja hame. Hansikkaat varmaan ostan valmiina ja maalaan valkoiseksi, sekä lisään niihin varret. Hameeseen on jo painettu vyötärökaitaleen painatus ja leikattu palaset, enää puuttuu kanttinauhaa jonka voisin värjätä kultaiseksi. Kiinnityksiä tarvitaan vähän sinne ja tänne.

Sitten se vuoristorata olisikin enää päälle pukemista varten valmis. En ole vielä päättänyt raaskinko leikata tilaamaani ihanaa violettia peruukkia lyhyeksi vai menenkö ihan omilla hiuksilla, tai käytänkö eri peruukkia. Muun asun hiostavuuden vuoksi omat hiukset houkuttelevat. Värjään kyllä hiukseni ennen conia, hiirenruskea not cool.




Hiukan Worbla-osia venaamassa maalausta. Minulla on todellakin viha-rakkaussuhde Worblaan.. Se on toisaalta niin kätevää, mutta en ole vielä toistaiseksi saanut mistään niin siistiä kuin haluaisin. Kokeilen varmasti EVA-foamia tmv. seuraavaan cossiin.. :< tai sitten vain dremelöin kaiken siistiksi, missä kestää ikä ja terveys.


Pohjaväriä pinnassa.

 Muutenkin kun cossi edistyy loppuaan, minä menetän toivoani.. Kyllä, olen iloinen että se edistyy ja on melkein valmis, mutta kun en ole tyytyväinen. Ihan liian perfektionistina ihmisenä tuijotan muiden täydellisiä cosseja ja mietin, miten he saavat niin siistiä jälkeä. Näen omassani ryppyjä, epäsymmetrisyyttä, suttuisuutta maalausjäljessä... Mikä tietenkin johtuu kokemattomuudesta ja siitä, että teen taas kaikkea aikalailla ensimmäistä kertaa.

Olen aina ollut kärsimätön, mulle heti kaikki nyt ja hyvin! Joskus pitäisi hiukan höllentää, varsinkin kun kaukaa katsottuna virheitä ei välttämättä huomaa. Yritän myös muistaa, että muidenkaan Worbla-armorit eivät läheltä katsottuna näytä sen erilaisemmilta. Ottaen huomioon että tämäkin on vasta neljäs cossi, saisin luvan olla tyytyväinen..  Tarkoitus oli opetella uusia asioita, ei tehdä maailman parasta. Olen kuitenkin yllättynyt, miten hyvin tähän mennessä on onnistunut kaikki.



Kaikki kiiltää ja hohkaa, valokuvaajan painajainen.. Tykkään todella paljon, miten linnunpää-olkasuojus onnnistui. Se näyttää jopa melkein reffin mukaiselta, whee! Conissa tulen kyllä varmasti puhkomaan joko omani, tai jonkun muun silmän.. Ja tiputtamaan hattuni sillä monen monta kertaa.

Lisäsin näihin vielä hiukan maalia kuvan oton jälkeen :3 vielä pitää peittää pari maalitahraa, jotka sutaisin nahkaan vahingossa..

Kengät.. Ne eivät ole vielä ratkeilleet liitoksistaan ja reunuskin onnistui suht hyvin! Aionin reffiin verrattuna lyhyet tappijalkani tulevat korostumaan, mutta voihan pelissäkin muuttaa hahmojen mittasuhteita :D Köh. Seuraavaan cossiin piilotan jotkin 20cm platformit hameen alle...

Koin valaistuksen saappaita tehdessä. Olin juuri muovaamassa varpaiden Worbla-paloja saappaiden päälle ja yllätyin, kun Worbla tarttui tekonahkaan niin tiukasti että sitä sai repiä irti. Mihinkään Worbla-yksityiskohtiin ei siis ole käytetty erillistä liimaa, vaan kaikki pysyy paikallaan ihan itsestään. Ainakin toivottavasti, conissa sen näkee. Osien maalaaminen kyllä oli hiukan haasteellista, kun ne olivat kiinni kengissä.


Hattu<3 Ostimme juuri miehekkeen kanssa uuden kameran puoliksi ja hiukan sälää, kuten hyvän salaman. Olohuoneen nurkkaan pieni kulmaus että seinää näkyy... ja yritin poseerata tappavasti. 
Katselin Youtubesta videoita tikareiden kanssa taistelemisesta ja niistä ei hirveästi irronnut.. En onnistunut löytämään kahden tikarin tekniikoita ja mikään ei ollut tarpeeksi näyttävää. Joudun luultavasti tekemään Aioniin assassinin ja katsomaan sieltä poseerausinspiraatiota. Elinin tönkköposejen jälkeen haluaisin osata edes jotain!

Ja koska.. bloopers?


 En käynyt lukiota, joten en saanut valmistujaiskuvaa saatika hattua.. mutta tämä varmaan kävisi jonkinlaisen Cosplay-koulun valmistujaiskuvasta?

Nyt tuntuu siltä, etten vaivaudu tekemään gijinkaa Traconiin. Aika ei riittäisi sellaiseen lopputulokseen kuin haluaisin. Töistäkin siunaantui huikeat kolme vapaapäivää ennen conia, niin kaikki pitäisi kiirehtiä. Nyt yritän tsempata itseni rakastamaan tätä asua, että voin sitten olla conissa hyvin mielin. Odotan myöskin innolla taas kavereiden tapaamista, Desusta on aivan liian kauan! Traconin jälkeen on pakko keksiä jotain, viisi kuukautta Frostbiteen kuulostaa pitkältä ja yksinäiseltä ajalta... Vuoden vaihteessa pitäisi myös sumplia ensi vuoden suunnitelmia, jos sitä vaikka tähtäisi johonkin kisaan. Iik!

Hölinäpostaus, olkaa hyvät.

-Kis

maanantai 11. elokuuta 2014

Hidas olo

 30 lukijaa, woah! Mistä ikinä tänne löydättekin, niin kiitos subista ja toivottavasti täällä on jotain nähtävääkin!

Ää, niin kauan on mennyt viime päivityksestä. Kesä vähintäänkin yllätti näin cossaamisen puolesta, kun pitää juosta siellä täällä. Muunmuassa Lapissa tuli pyörähdettyä vaeltelemassa ja Hangossakin käytiin, ompelukone ei oikein kulje mukana.

Jotain on kuitenkin saatu aikaiseksi! Paljon on äherretty ja tuskailtu, mutta lopputulos on silti varmasti parempi kuin mitä olisi voinut odottaa. Ensimmäiset hihat istutettu yms...



Tikkitäkistä siis aloitettiin. Jotenkin kummasti ajattelin että tikkauksen voisi tehdä sen jälkeen kun vaate on ommeltu muotoonsa.. no, kyllä se ihme vain onnistui. Vaikka vihdoin sainkin teflonjalan koneeseen(joka ei kyllä ihan sovi vaan tykkää tippuilla..) niin luisto ei riittänyt tikkauksissa. Jouduin laittamaan maalarinteippiä jokaisen tikin alle... yäh. Kyllä hätä keinot keksii.

Topin perustanahan toimi lyhythihainen paitapusero, jolta lopputulos ei näytä laisinkaan. Kokeilin ensin ommella rigilenet suoraan tekonahkaan, mutta kun se nahka venyi niin lopputulos näytti.. hassulta. Nyt ne on siististi vuoren sisällä kujissa. Jos jaksan, ompelen vielä vuoren saumojen kohdalta kiinni, jospa se istuvuus paranisi.

Kiinnitykset puuttuu z_z

Toppiin tuli vielä koristekuvio, jonka sain melkein! siististi kiinni. Applikointi ei houkuttele vähään aikaan. Kanttiakin ompelin ensimmäistä kertaa mihinkään vaikeampaan, joten onneksi tämä ei ole menossa kenenkään tuomarin eteen käänneltäväksi.. Juuri nyt into asua kohtaan on 50/50, niin paljon on kohtia joita en saanut tehtyä kuinka halusin. Ajattelen kuitenkin, että kunhan tämä projekti on pois alta niin pääsee mukavempien askareiden pariin. Eihän tässä olekaan vielä kuin kolme vaatekappaletta kokonaan aloittamatta.


Takki. Ensimmäiset hihani. Tekonahkan hiostavuus. Monien tunteiden nahkabolero.


Takissakin oli koristeita, jotka tein myös applikointeina. Jotenkin juuri oikean väristä harmaata kangasta oli todella vaikea löytää, joten tyydyin JYSK:in sohvatyynynpäälliseen. Melkein mätsi. Nuokin olisin halunnut tehdä erillä tavalla, mutta ei taidot riitä.. tai aika ja kräsivällisyys.

Koko takinhan kruunasi kultainen/pronssinen reunus. Mietin ensiksi kanttinauhaa, mutta päädyin ihan tuollaiseen lycraan. Säihkettä ainakin riittää! Reffeissä reunus näytti kaksinkertaiselta, joten totta kai oli pakko yrittää. Mielestäni se onnistui oikein hyvin. Ompelin kyllä nurjan puolen käsin, koska koneella en olisi missään nimessä saanut sitä siististi.

Ehkä joku päivä..


Saappaat nykyisessä tilassaan. Hiukan ne on pinkeet.. pelkään että liimaukset tulevat ratkeilemaan conissa, ei parane pahemmin kyykkiä. Onneksi kantapään ja varpaiden päälle tulee worblaa, niin ei niitä tarvitse saada siististi. Piilovetoketjut halusivat ryttyillä ja niihin jäi hienoisia virheitä, mutta olkoot! Jos saan kengät kestämään conipäivän niin ei parilla rytyllä niin väliä.

Kengistä jatkankin huomenna, hiukan pelottaa alkaa liimailemaan. Onneksi kaikkien liimauksien päälle tulee koristeita, hiukan säätövaraa..

Vielä on aikaa Traconiin, mutta ei läheskään tarpeeksi. Eikä yhtään auta, että unelmoin jo seuraavasta asusta, siihen kun pääsee tekemään armoria ja kaikkea hauskaa. Pyrin saamaan ainakin yhden päivityksen ulos ennen conia, jos vaikka palkkaisi jonkun muun kuvaamaan.. peilikuvat...

-Kis

torstai 3. heinäkuuta 2014

Oi voi...

Onpa viime päivityksestä kulunut aikaa, hups. Päätin Traconin asun heti Cosvisionin jälkeen, nyt on jo jopa jotain näytettävääkin.

Valitsin asun, jossa joutuisin ompelemaan jotain monimutkaisempaa, mutta saisin silti väkertää yksityiskohtia. Yksityiskohtiin pääsen ehkä joskus, sitä ennen pitää kaavoittaa ja ommella useampi vaatekappale tekonahasta.. Iik! Koko projekti menee nyt idealla "joko syteen tai saveen". On ainakin vielä runsaasti aikaa ryssiä ja tehdä uudelleen..

Paljon kuvia luvassa!


Asu on Aionista, Kahrun leather set. Löytyy ylioppilaslakkia, tikkitäkkiä ja minihametta.. kunnon poppitähtiasu niin kuin sain jo kuulla... :3 Pelottaa. Ompelurunsaissa asuissa kun kaiken pitäisi näyttää hyvin siistiltä ja en ole koskaan edes istuttanut hihaa. Hah.

Kuvassa näkyvä toppi ei edes ole lopullinen, eh.

Järkkärillä on vaikea ottaa selfieitä ja ilman mallinukkea voin lähinnä näyttää tällaisia wip-kuvia. Toppi ja takki on kaavoitettu, palat leikattu ja osaksi ommeltu yhteenkin. Testikappaleet näyttivät mukiinmeneviltä, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu... Rukoilen tekonahkajumalia että puhaltaisivat onnea tänne päin, sitä tarvitaan. Pahimmassa tapauksessa päälläni on tekonahkatakki, jossa en pysty liikuttamaan hihojani ja kaikki näyttää ihan hirveältä. Mut aseet on hienot..?

????


Koska ompeluosuus ei houkuttele, väkersin proppeja ensiksi. Aionissa nahkaa pitävät kaksi classia, assassin ja ranger(tämän asun ajoilta). Harkitsin kyllä ensin jättimäisen jousen rakentamista, mutta kuljetettavuus ja nopeus vei voiton. Tekaisin sitten tikarit! Jousen aika kyllä tulee vielä joskus.

Elite Reian Daggerzz

Ah, propit<3 Joskus teen vielä asun jossa ei tarvitse ommella mitään ihmeellisempää. Tikaritkin syntyivät lähes itsestään, mitä nyt Worblan työstäminen välillä meinasi viedä järjen. Tajusin muuten juuri, että näihin olisi voinut tuikata ledit.. hmm. Onnistuisikohan se vielä. Ei taida onnistua.

Onkivavan jämiä ja jotain muovia.. oO

Retkipatjaa ja softista!
Pohjat rakensin vähän siitä, mitä sattui löytymään. Näin pienissä propeissa yksityiskohdat olivat tärkeitä, mutta myös muoto. Luulen saaneeni ne pääasiassa oikein, hiukan pyöreämpää tuli. Myöskään ihan symmetristä en edes alkanut tavoittelemaan, siihen olisi päässyt vain valamalla.



Miljoona osaa ja vielä miljoona lisää. Nopeasti laskettuna yhteen tikariin piti leikata 123 erillistä osaa ja siihen ei ole edes laskettu mm. koruosia ja reunuksia, joihin tuli useampi kerros Worblaa. Hetkeen ei tee mieli leikkiä Worblalla..

Ja koska perfektionismi..

Anteeksi, en omista vieläkään kuumailmapuhallinta
...oli pakko muotoilla kaikki saumat siisteiksi. Sähkökolvi, Kisun paras kaveri<3 Hioin myös Worblaa ensimmäistä kertaa ja sekin toimi. Lisää työvaiheita... En vain siedä rumia saumoja ja Worblaan niitä tulee, varsinkin pikkuruisissa yksityiskohdissa.


Tadaa! Ei malttaisi päästä jo maalausvaiheeseen, mutta ei kaikkea kivaa kerralla. Ensin ilkeät ompelujutut ;_; Koska Aionissa(kin) aseet ovat ihan yli-isoja, koitin tehdä näistä edes vähän pelin skaalan mukaiset. Ne näyttää miekoilta tikareiden sijasta.. Näkyypähän kuvissa.

Olisipa enemmän näytettävää, mutta seuraavaksi on vuorossa pahamaineinen hihojen istutus. Wish me luck..  Voi olla että joudun tekemään koko takin uudestaan.

 Taisin myös luvata liittyä gijinka-ryhmään Traconin lauantaille, mutta sen asun kimppuun käyn kun tämä on loppumetreillä. Peruukki kyllä saapui tällä viikolla ja se on ihan sikasöpö<3 Nostalginen Pokémon-asu luvassa.

-Kis


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Haaveet, tavoitteet ja kehitys

Heipä hei! ajattelin kirjoittaa tällaisen haave/tavoite-postauksen selvittääkseni itsellenikin muutaman asian. Cosplay on harrastus, jossa mennään jatkuvasti eteenpäin. Uusi asu on aina harppaus uusiin kuvioihin. Uudet tapahtumat tuovat uusia kokemuksia ja uusilta tuttavuuksiltakaan ei ole helppo välttyä. Päässäni pyörittelen koko ajan ajatuksia, mitä cosplay minulle merkitsee ja miten haluan jatkaa tämän harrastuksen parissa tulevaisuudessa.

En muista tarkalleen, milloin Y'shtolan suunnittelu alkoi. Muistan katselleeni 2014 alkuvuoden coneja yrittäen päättää itselleni deadlinea. Olen todennut että deadline on pakko olla.  Yukicon esimerkiksi oli listalla, mutta jotenkin päädyin Frostbiteen. Sain kun sainkin asun valmiiksi muutamaa pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta, mutta itse conikokemus jäi cosplayn osalta valjuksi. En ollut joko täysin tyytyväinen asuuni tai se ei ollut tarpeeksi rakas itselle, en osaa sanoa. Elin oli eri juttu, se vaati niin monen tunnin työpanoksen ja menetettyjä tunteja yöunista, kun en vain osannut olla miettimättä sitä. Aherrus palkittiin ja osasin Cosvisionissa olla ylpeä tekeleestäni.

Palo cosplayhin oli syttynyt. Minä saatan olla hyvä tässä. Pystyn tekemään erikoisempiakin pukuja, jollaiset minua eniten kiinnostavatkin. Miksi ihmeessä en aloittanut cosplayta jo vuonna 05, kun ensimmäisiä pukujani suunnittelin?? Tuntuu vielä siltä, että joudun ottamaan todella suuria harppauksia päästäkseni määränpäähän. Yritänkin nyt listata asioita, joita yritän pitää mielessä suunnitellessani uusia pukuja ja vähän kaikkea muutakin.

Kuvituksina asuja vuosien varrelta, joita olen jossain vaiheessa suunnitellut tekeväni :D Voi voi..

1. Teen pukuja, joita haluan tehdä ja joista voin olla ylpeä.

Eihän kukaan kai tahallaan valitsisi hahmoa tai asua, jota vihaa? Tarkoitan tällä sitä, että jos haluan tehdä asun, niin kyllä minä sen todella yritän toteuttaa ja parhaani mukaan. En ole uskaltanut paljastaa näin "julkisesti" tulevia cosplay-suunnitelmiani, sillä kenen tahansa silmään ne näyttäisivät hyvin kunnianhimoisilta. Lopputulos ei ehkä ole ihan täydellinen kopio, mutta voin sanoa olevani siitä ylpeä. Elin on loistava esimerkki. Nauroin itsekin, että kuka hölmö tuollaisen designin edes valitsisi. Valmiissa asussa on useampikin kohta, jotka taitavampi cossaaja olisi tehnyt paremmin, mutta minulle se oli tärkeä virstanpylväs niin aikaisessa vaiheessa harrastusta. Tulevaisuudessa toivon pitäväni saman innon aina isompiin projekteihin. Jonain päivänä se tultasyöksevä asu ledeineen ja leijuvine proppeineen näyttää myös täydelliseltä, sen lisäksi että sain sen tehtyä.


Satiinihirvitys


2. Kavereita ei unohdeta

Cosplay olisi todella mälsää yksin :( Tulen varmastikin änkemään itseni jokaiseen kavereiden ja tuntemattomienkin järjestämiin ryhmiin, jos ne ovat pitämistäni sarjoista. Tärkeintä on kuitenkin kavereiden kanssa cossaaminen ja cosplaysta innostuminen. Hieman ujona ihmisenä olen monta kertaa kironnut kyvyttömyyttäni mennä vain juttelemaan ihmisille, joiden cosseista pidän. Haluaisin kovasti tavata uusia tuttavuuksia ja cossikavereita. Arvostan kovasti kaikkia, jotka Desussakin tulivat höpöttämään ja nyt kaduttaa, etten pyytänyt nimeä/cossivua tai muuta vastaavaa.


J-musiikki oli pop!


3. Uuden oppiminen

Vaikka nyt kiroankin, että päätin ottaa ompelupainotteisemman cossin, niin uskon että lopussa kiitos seisoo. En halua hienojen asujen kaatuvan siihen, että yksi osuus on ihan hirveän näköinen. Haluaisin kokeilla kaikkia mahdollisia eri tekniikoita ja pyrin varmasti valitsemaan asuja niin että jokaisessa on jotain uutta. Ensimmäiset yritykset eivät välttämättä ole hienoimpia, mutta seuraavassa projektissa on ainakin perustiedot hallussa. Aina käsitöitä harrastaneena ihmisenä on tullut opittua yrittämisen ja soveltamisen merkitys..

Tekniikan lisäksi haluaisin oppia tuomaan asuni esille paremmin. Poseeraukset... nuo pahat pahat jutut, joiden vuoksi peilin edessä pitäisi ehkä viettää kauemmin aikaa. Tunnen tekeväni vääryyttä hyville valokuvaajille poseerauskyvyttömyydelläni. Kun koskaan ei ole tarvinnut miettiä, mistä kulmasta ja missä asennossa näyttäisi parhaalta, niin sellaista ei ole tullut opeteltuakaan.

Esiintyminen, joo. Katsotaan tätä sitten vaikka vuoden päästä uudestaan. :D

...


4. Kilpailut

Yksikertaisesti, haluan ottaa joskus osaa kilpailuihin. Suomen cosplayn taso nousee koko ajan ja lavalla näkyy yhä useampia asuja. Haluan joskus viedä lavalle todella kauniin/komean/yksityiskohtaisen/simppelisti hienon asun. Suomessa olisi potentiaalia vieläkin loistokkaampiin kisoihin (mikä kyllä nostaisi omaa kynnystäni nousta lavalle vielä enemmän.) Kaksi kertaa Hall Cosplay -kisoihin joutuneena valittuna uskon tekeväni jotain oikein. Ehkä puolen vuoden päästä uskon tehneeni asun, jolla uskaltaisin tarkoituksellisesti osallistua kisaan. Kaiken täytyisi kuitenkin olla täydellistä, sillä kisailemaanhan mennään voittamaan sen shown lisäksi ;> Toisaalta ajatus on hyvin abstrakti, minähän olen harrastanut vasta niin lyhyen aikaa..

Tein jo proppiakin: A City with no People


5. Harrastuksen kehittäminen

Hyvin hämärä käsite, mutta esimerkiksi Jenkkien CMV:eitä katsellessa iskee sellainen tunne, että joskus vielä täälläkin. En malta odottaa, miltä suomen cossiskene näyttää vaikka viiden vuoden päästä. Heroes of Cosplay:ta katsoneena(joo, onhan siinä tekodraamaakin) toivon kuitenkin, että draamalta vältytään ja tässä harrastuksessa säilyy se into ja hauskuus. Että jos vaikka ei anneta kusen nousta hattuun. Yritän itse antaa hyvän kuvan harrastuksesta ja pysyä positiivisena ja kannustavana.  Vaikka joskus syynäänkin asujen yksityiskohtia liian tarkkaan.. se johtuu vain siitä että niin tekisin omalle asulleni, anteeksi.

Tähän oli pöksyt valmiina.. ja sulat!


6. Itsensä voittaminen

Tähän pyrin. Ensimmäisessä cossissa se tuli siitä, että sain asun valmiiksi. Toisessa cossissa oli ilonsekaisia tuntemuksia vähän kaikesta, mutta lopputulos oli se juttu. Olen kaikissa harrastuksissani aina pyrkinyt täydellisyyteen vähän liiankin rankasti ja ilo on huvennut. BJD:ni eivät saa uusia vaatteita, koska siistin lopputuloksen saaminen on ihan pirun vaikeaa. En ole moneen vuoteen piirtänyt aktiivisesti, koska en ole jaksanut harjoitella tarpeeksi. Cosplay tuntuu jotenkin luonnolliselta oppimispolulta. Haaste on voitettu, kun asu on valmis. Ison päämäärän eteen nähdään valtava määrä työtä, mutta valmis cossi palkitsee runsaasti. Vieläkin ihmettelen, mikä eri hahmojen asujen toistamisessa on niin addiktoivaa. Olen jo suunnitellut asuja ensi vuodellekin, koska tieto tulevista haasteista innostaa, mutta myös rauhoittaa.

Olen jo voittanut itseni, kun vihdoin pääsin tämän harrastuksen alkuun ja löysin oman juttuni<3 Aina voi silti parantaa ja olen innoissani, kun voin jakaa harrastuksen myös muiden kanssa.

-Kis


P.s. En todellakaan unohtanut kermaista kastiketta liedelle tämän kirjoittamisen ajaksi...